Kategoria

Mietteitä

Mietteitä

10 syytä, miksi rakastan olla vegaani

miksi olla vegaani

Näin helmikuun alussa vietän vegaanisynttäreitäni! Tarkkaa synttäripäivämäärää en muista, sillä muutos ei tapahtunut yhdessä yössä. Nyt on kuitenkin jo noin neljä vuotta vegaanista elämää takana ja sekös jos mikä tuntuu hyvältä! Vuosi sitten 3-vuotissynttäreiden kunniaksi kirjoitin postauksen siitä, miten elämäni on muuttunut vegaaniksi ryhtymisen jälkeen. Vaikka vegaanina joutuu kohtaamaan paljon hermoja raastavia ennakkoluuloja, vääristeltyjä totuuksia ja puhdasta välinpitämättömyyttä, antaa se silti huimasti enemmän kuin ottaa.

Mikä veganismissa on ihan best ja miksi rakastan olla vegaani? Kokosin yhteen kymmenen syytä, joiden vuoksi en mistään hinnasta palaisi enää entiseen:

1. Ymmärrän, että jokainen elämä on yhtä arvokas

Kuten sanonta kuuluu, yhteiskunnan arvo ja sivistyksen taso mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Kukaan ei ansaitse kuolla turhaan.

2. Toisiin vegaaneihin tutustuminen

Olen sekä oikeassa elämässä että somessa tutustunut ihan mielettömiin tyyppeihin, jotka jakavat samat arvot itseni kanssa. Toisten vegaanien seurassa tuntee kuuluvansa joukkoon, eikä omia valintojaan tarvitse olla puolustelemassa.

3. Elän todennäköisemmin terveenä ja pidempään

Koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta ainakin tutkimusten valossa kasvissyöjät elävät keskimäärin 10 vuotta sekasyöjiä pidempään. Vegaaneilla on myös pienempi syöpäriski ja todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. 

4. Suojelen myös villieläimiä ja uhanalaisia lajeja

Vegaaniksi ryhtyminen on yksi tehokkaimmista keinoista suojella villieläimiä ja sukupuuton partaalla olevia lajeja. En ruokavaliollani kiihdytä enää ilmastonmuutosta tai tue sademetsien hakkuuta, joten eläimillä on paremmat valmiudet selviytymisen.

5. En aiheuta kenellekään kärsimystä

Ajatus siitä, ettei kukaan enää kärsi takiani, on yksi veganismin voimaannuttavimmista ajatuksista. Peace & Love ❤️

miksi olla vegaani

6. Syön terveellisemmin ja monipuolisemmin

Kasvipohjaisen ruokavalion myötä kiinnostus ravitsemusta kohtaan on kasvanut suuresti. Tiedän, mistä ruoka-aineista saan tarvitsemani vitamiinit, hivenaineet, kuidut ja rasvahapot.

7. Pidän parempaa huolta itsestäni

Meillä kaikilla on vain yksi keho, jonka kanssa on kuljettava loppuun saakka. En halua laittaa sinne mitään kärsinyttä ja kuollutta.

8. Syyllisyyden tunne on poissa

Enää ei tarvitse potea huonoa omatuntoa omista valinnoistaan. En enää maksa siitä, että joku tappaa eläimen puolestani pelkästään omien makumieltymysteni vuoksi.

9. Uudet makuelämykset matkustaessa

Ulkomailla uudessa kohteessa ruokapaikkojen eteen täytyy nähdä hieman vaivaa, mutta se todellakin palkitsee. Enää en suuntaa ensimmäiseen vastaan tulevaan ravintolaan tai kahvilaan, vaan suositusten avulla löydän parhaat mestat. Ainiin ja vegaanisen annoksen saa lentokoneessakin yleensä ennen muita 😉

10. Luon parempaa tulevaisuutta tuleville sukupolville

Lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat todennäköisesti kysymään, miksi emme tehneet mitään ilmastonmuutokselle, kun se olisi vielä ollut pysäytettävissä. Voin kertoa heille, että näytin itse esimerkkiä ja jaoin tietämystäni eteenpäin sitä tarvitseville.

 

Mikä sinusta veganismissa on parasta?

Mietteitä Terveys

3 vuotta vegaanina – näin elämäni on muuttunut

Helmikuun alussa juhlin kolmansia vegaanisynttäreitäni, joten vegaanisesta elämäntavasta on kertynyt kokemusta jo jonkin verran. Ja minulle se on ollut ihan koko elämän mullistava juttu. Tässä tekstissä aion avata tarkemmin veganismin tuomia muutoksia omassa elämässäni – niin hyviä asioita kuin niitä ei-toivottujakin seikkoja. Omalla kohdallani vegaanismi on vaikuttanut paljon terveyteen, mutta myös kokonaisvaltaisemmin käsitykseen koko maailmasta ja elämästä.

Ruokavalio monipuolistui ja rakastuin uusiin makuihin

Usein sanotaan, että vegaaniruokavalio on tosi rajoittunut. Itselläni kävi ihan päinvastoin, sillä uusien kokkailujen ja reseptikokeilujen myötä aloin tykkäämään sellaisista ruuista, jotka olin ennen kiertänyt kaukaa. Tällaisia vanhoja inhokkeja eli uusia suosikkeja olivat esimerkiksi sipulit, bataatti, lehtikaali, pavut, linssit, kurpitsat, munakoiso, hummus ja kukkakaali. Tofusta olin tykännyt aikaisemminkin, mutta nykyään niiiiin rakastan sitä! Makumaailma on laajentunut myös muun muassa intialaiseen, japanilaiseen ja thaimaalaiseen ruokaan tutustumalla. Ja ihme kyllä, yhtäkään eläinperäistä ruokaa ei ole ollut ikävä!

Verenpaine laski, hemoglobiini nousi

Olen aikaisemmin mittauksissa saanut kuulla, että verenpaineeni on viitearvojen ylärajoilla, joskus hieman kohollakin. Arvot ovat olleet suunnilleen 138/85 luokkaa. Näiden muutaman vuoden aikana paineet ovat laskeneet 110/65 lukemiin, jotka ovat terveyden kannalta oikein ihanteelliset! Hemoglobiinini taas on ollut aikaisemmin matalampi, n. 120, mutta nykyään se huitelee jossain 140 tietämillä. Alhaisen verenpaineen takia välillä huippaa nopeasti noustessa, mutta onneksi terveyden kannalta matalasta verenpaineesta on kuitenkin pelkästään hyötyä!

Treeni kulkee ja voimatasot kasvaa

Olen käynyt kuntosalilla vuodesta 2011 asti, enkä ole koskaan saanut samanlaisia tuloksia kuin parin viime vuoden aikana. Tankoon saa kasata painoja ennennäkemättömällä tahdilla ja treenistä palautuminen on huomattavasti nopeampaa. On ihana tunne, kun kroppa toimii oikein oikeanlaisella ruokavaliolla! Eipä ihme, että monet menestyneet huippu-urheilijat, kuten Venus Williams, Tia Blanco, Lewis Hamilton ja Mike Tyson ovat valinneet vegaanisen ruokavalion.

Flunssa iskee enää harvoin

Tämän vaikutuksen huomasin lähes heti uuden ruokavalion myötä. Ennen vegaaniksi ryhtymistä nappasin flunssapöpön varmaan jokaisesta ovenkahvasta ja olin kipeänä vähintään kahden kuukauden välein. Siis oikeasti, miten iso osa elämästä onkaan kulunut kurkkukivussa tai nenää niiskuttaen! Nyt kolmen vuoden aikana olen ollut flunssassa ehkä kolme kertaa, joten kipeilyt ovat vähentyneet ihan minimiin. Sattumaa tai ei – tämä on mahtava muutos!

Mieli on kevyt, mutta silti ahdistaa

Enää ei tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, vaan voi rehellisesti olla ylpeä omista valinnoistaan. Tämä koskee erityisesti eettisyyttä ja ympäristöä, kun tietää ettei ole enää osallisena järkyttävään eläinten massamurhaan tai planeetan saastuttamiseen. Toisaalta taas näin empaattisena olentona on raskasta katsella vierestä muiden välinpitämättömyyttä ja jopa lihansyönnillä kerskailua. Vegaanina olisi tärkeää pystyä olemaan ajattelematta liikaa, jotta liian kova ahdistus ei saisi valtaansa. Pitää sitkeästi jaksaa uskoa siihen, että maailma muuttuu vaikka yksi nyhtispaketti kerrallaan!

Elämää arvostaa uudella tavalla

Tämä varmaan kuulostaa sekaanien korvaan ihan huuhaalta, mutta veganismin myötä kokee eräänlaisen “valaistumisen” ja tajuaa, että näin asioiden kuuluukin olla. Tällöin ainoa mielessä käyvä ajatus onkin, että miksi en tehnyt tätä aikaisemmin! Ikävin vaihe alkaa siitä, kun muut ympärillä olevat eivät pysty millään käsittämään asioita samalla tavalla kuin itse ja maailman tuska saa vegaaninpoikasen valtaansa. Veganismin myötä ajatus tasa-arvosta nousee ihan uusille leveleille, eikä mitenkään pysty enää ymmärtämään sekaanien ajatusmaailmaa. Ajattelinko minä joskus todellakin niin, että esimerkiksi kanoja on ok syödä, vaikka koiria ei?

Kuva: http://thevegancalculator.com/

Kolmessa vuodessa olen säästänyt vegaaniruokavaliolla saman verran vettä, kuin mitä kuluisi päivittäisiin 10 minuutin suihkuihin ihmisen koko elämän aikana! Lisäksi säästämälläni viljamäärällä ruokkisi myös aika monta lasta kehitysmaissa. Tärkein itselleni on kuitenkin eläimet. Olen säästänyt tähän mennessä 1095 eläintä kärsimykseltä ja kuolemalta – ja yhden ihmisen teoilla ei muka ole merkitystä!

Mitä ajatuksia nämä asiat teissä herättää? Oletteko itse veganismin myötä kokeneet samantyyppisiä vaikutuksia?

Mietteitä

Kolme hyvää asiaa

kolme hyvää asiaa

Sain Decofeast-blogin Eeviltä haasteen, jossa on tarkoituksena miettiä hyviä asioita elämän eri osa-alueilta. Asioiden keksiminen ei ollut kovin helppoa, mutta palkitsevaa kylläkin. Ylös kirjoitettuna asioita pystyy tarkastelemaan objektiivisemmin ja huomaamaan, että moni juttu elämässä onkin oikeasti tosi hyvin.

Kolme hyvää asiaa päivässäni

1. Aamupala Fazerilla, mikä sisälsi muun muassa chiapuuroa, marjamuffinssin ja kauracappuccinoa.
2. Matkamessuilla kiertely ja lomareissuista haaveileminen.
3. Rauhoittava yin-tyyppinen ilmajoogatunti, joka vei mennessään turhan kireyden ja stressin.

Kolme hyvää asiaa minussa

1. Olen todella empaattinen, joten osaan ottaa muut ihmiset ja eläimet huomioon.
2. Minulla riittää huumorintajua tosi outojenkin juttujen suhteen. Asioita ei kannata ottaa liian vakavasti!
3. Olen aito ja rehellinen. Kierrän kaukaa mielistelijät ja epäaidot tyypit.

Kolme hyvää asiaa elämässäni

1. Avomieheni ja koirat.
2. Ihana koti, jonne on aina mukava tulla.
3. Ystävät, joista saan pian yhden takaisin maailmalta!

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

1. Olen jaksanut treenata ahkerasti kuntosalilla, noin 4-5 kertaa viikossa. Toivottavasti innostusta riittää loppuvuodeksikin!
2. Tuleva Italian lomareissu, jonne pääsee karkuun Suomen (vähälumista) kesää.
3. Jatkuva uusien vegaanituotteiden ilmestyminen ja veganismin “normalisoituminen”.

Kolme hyvää asiaa blogissani

1. Ihmisten innostaminen eettisiin valintoihin positiivisuuden kautta.
2. Bloggaajana kehittyminen ja uusien mahdollisuuksien avautuminen.
3. Mieltä lämmittävä palaute ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa.

Tällaisia asioita pitäisi miettiä paljon useammin, sillä jotenkin ne negatiiviset jutut tuppaavat omassa mielessä syrjäyttämään näitä hyviä turhankin usein. Haastankin siis teidät kaikki pohtimaan, mikä teidän elämässänne, itsessänne tai juuri tässä hetkessä on hyvää. Pienetkin asiat tekevät onnelliseksi ja kiitolliseksi, kun niitä vaan oppii huomaamaan ♥

Mietteitä

Miten minusta tuli vegaani?

vegaaniblogi

Jo lapsuudessa sain kasvaa erilaisten eläimien ympärillä, sillä naapurustossamme asui paljon koiria ja kissoja. Myös mummoni vuotta minua vanhempi chihuahua kuului lempikavereihini pienestä pitäen. Kotona meillä oli gerbiileitä, kaneja ja tuliliskoja sekä myöhemmin vielä kaksi chihuahuaa, jotka ovat elämäni tärkeimpiä ilostuttajia vielä tänäkin päivänä. Rakkaus eläimiä kohtaan ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään lemmikkeihin, vaan rakastin myös possuja, lehmiä, jäniksiä, lintuja ja sammakoita. Ulkona leikkikavereitani olivat isot koppakuoriaiset, ravut, rupikonnat ja sisiliskot. Tiesin aina parhaat paikat näiden suloisuuksien bongaamiseen.

Ruokavalion suhteen kaikki alkoi huomaamatta oikeastaan jo ala-asteella. Kouluruuista pinaattiletut ja erilaiset puurot olivat suurinta herkkuani. Sen sijaan maksalaatikot, uunimakkarat ja kanaviillokit taittelin poikkeuksetta piiloon lautasliinan sisään. Opettajien tarkkaillessa yritin niellä lihanpaloja pureskelematta veden avulla. Maitoa en juonut, sillä sen haju yhdistettynä makean rasvaiseen makuun sai etomaan. Muistan myös, että kotonakin saatoin kerätä sitkeää liharuokaa poskiin kuin hamsteri konsanaan ja käydä kiitokset mutistuani tyhjentämässä varastot vessanpönttöön.

Yläasteelle siirtyessä lopetin punaisen lihan syömisen, sillä possujen ja lehmien tappaminen ruuaksi alkoi tuntua väärältä. Meillä ei myöskään kotona syöty nautaa tuohon aikaan. Kasvisruoka koulussamme oli melko ala-arvoista, joten toisinaan jouduin elämään perunalla, salaatilla ja näkkileivällä. Onneksi tänä päivänä kasvisruoka on ainakin useimmissa kouluissa huomattavasti monipuolisempaa. Yläasteella aloin kiinnostumaan myös eläinten oikeuksista kiitos internetin, jonka yhdistäminen ei ollut enää liian vaivalloista.

Seuraavan kerran ruokavalioni alkoi muuttua 18-vuotiaana omilleni muuttaessa. Opiskelijabudjettiin eivät sopineet kalliit kana- ja kalaruuat, joten huomasin syöväni kotona hyvin kasvipainotteisesti. Halpoja vaihtoehtoja olivat esimerkiksi soijarouhe, pavut ja kauden kasvikset. Yhteen aikaan söin fitnessbuumin vuoksi purkeittain maitorahkaa, mikä tuntuu näin jälkeenpäin aivan naurettavalta. Pikkuhiljaa myös maitotuotteet alkoivat vaihtua kasvipohjaisiin enkä kiikuttanut kaupasta enää kananmuniakaan. Viimeinen niitti lihan jättämiselle oli lihaton lokakuu tasan kolme vuotta sitten ja sitä seurannut tammikuun vegaanihaaste. Vielä vegaanihaasteen aikanakin ajattelin, etten voisi koskaan elää ilman juustoja, Fazerin sinistä tai Ben & Jerry’s jäätelöä.

Mutta toisin kävi. Vegaanihaaste oli aivan loistava keino lisätä omaa tietämystään niin ruokavalion monipuolisuuteen kuin eettisiin kysymyksiin liittyen. Maitoteollisuuden salaisuuksien paljastuessa en enää todellakaan halunnut kuluttaa lehmän eritteitä edes suklaan muodossa. Ja voin luvata, että kun on ollut muutaman kuukauden ilman juustoja, niin jo pelkkä haju alkaa ällöttää. Voin omasta kokemuksesta suositella haastetta kaikille, joita vegaanisuus kiinnostaa, mutta ei oikein tiedä, mistä aloittaa. Vegaanihaasteessa saa joka päivä sähköpostiin uutiskirjeen, joka tarjoaa tietoa ruokavalion oikeaoppisesta koostamisesta sekä kasapäin herkullisia reseptejä.

Vegaaniksi ryhtyminen on ollut varmasti yksi elämäni parhaimmista, ellei jopa paras päätös. Veganismin tuomaa tunnetta on vaikea pukea sanoiksi, mutta se on ikäänkuin eräänlainen puhdistautuminen kaikesta väkivallasta, kuolemasta ja omaa kehoa fyysisesti ja psyykkisesti rasittavasta kuormasta. Asiat tavallaan näkee aivan uudessa valossa ja oivaltaa, mikä on parasta omalle itselleen ja ympäristölleen. ♥

Mietteitä

Tervetuloa Vegan Like Me -vegaaniblogiin!

Ihanaa, että löysit Vegan like me -sivustolleni! Ehkä olet jo vegaani tai kasvissyöjä? Tai muuten vaan halukas lisäämään kasvisten osuutta ruokavaliossa? Kaikki veganismista kiinnostuneet ovat tervetulleita, sillä vegaaniblogini tarkoituksena on välittää hyvää fiilistä ja jakaa kokemuksia ruokavalioon katsomatta! Haluan tarjota tietoa vegaanisesta elämäntavasta ja ennen kaikkea inspiroida parempien valintojen tekemiseen niin eläinten, ympäristön kuin oman terveydenkin kannalta.

vegaaniblogi - vegan like me

Tämä on minunlaiseni blogi, minunlaisestani vegaanista. Olen Minna, 27-vuotias diplomi-insinööri, joka haluaa omilla valinnoillaan tehdä tästä maailmasta paremman paikan asua. Kotini Helsingissä jaan avomieheni sekä kahden chihuahua-tytön kanssa. Rakkaus eläimiä ja luontoa kohtaan sai tekemään elämäni parhaan päätöksen ja vegaanista elämää on nyt takana reilut kolme ja puoli vuotta.

Blogissa esittelen ruokareseptejä, leipomuksia, kosmetiikkalöytöjä, matkailuvinkkejä, kotijuttuja, muotia sekä mitä ikinä keksinkään – kaikki tietysti veganismin näkökulmasta. Rakastan kirppiksiä, brunsseja, joogaa ja kahviloita, joten myös niihin liittyviä postauksia tullaan varmasti näkemään. Myös muutama postaus videon muodossa on jo suunnitteilla!

Jos mielenkiinto heräsi ja haluat jäädä blogiani seurailemaan, niin klikkaa itsesi lukijaksi yläpalkista. Voit seurata blogia myös Facebookissa. Instagramista puolestaan löydät minut nimimerkillä mintsulii.