Kaikki postauksen kuvat: NXM Foto
Saimme vihdoin valmiit hääkuvat suuresta päivästämme, joten pääsen raapustelemaan hääaiheisia postauksia tänne blogin puolellekin! Ensimmäisenä ajattelin kirjoittaa vihkimisestä, josta onkin luonnollisesti hyvä aloittaa.
Ennen sitä kuitenkin vielä suurkiitos kuvaajillemme Nellille ja Maksimille (www.nxm.fi) sekä videokuvaajallemme Andrélle (www.andrerodriguezfilms.com) päivämme ikuistamisesta. Emme olisi voineet kuvaajiamme paremmin valita ja olemme mielettömän tyytyväisiä lopputuloksiin. Voin lämpimästi suositella molempia, saimme päivästä upeaakin upeampia muistoja! Joko olet muuten katsonut häävideomme? Kurkkaa se täältä.
Mennäänpäs sitten katsomaan erään helteisen heinäkuisen perjantain tunnelmia:
Uspenskin katedraali vihkipaikkana
Kuten ehkä joku jo kuvista tunnistaa, oli vihkikirkkonamme upea Uspenskin katedraali Helsingissä. Mieheni puolelta saimme tämän huikean mahdollisuuden mennä naimisiin ortodoksisin perintein kruunuineen ja tuohuksineen, joten tietysti tartuimme tilaisuuteen. Helsingin luterilaisiin vihkikirkkoihin on muuten aivan älytön määrä halukkaita pareja, minkä vuoksi vihkiajat ja -paikat jaetaan kesäisin arvonnalla. Uspenskin katedraalissa oli varsin hyvä puoli se, että saimme vihkimisen juuri sille päivälle ja kellonajalle kuin toivoimmekin – eikä tarvinnut arvonnoista välittää.
Kuten arvata saattaa, ennen vihkimistä jännitys oli aivan kamala! Sydän tykytti tuhatta ja sataa, kun odottelin ulkona ovien avautumista. Kun ovet aukesivat, näin ensimmäisenä suosikkityyppini hymyilevät kasvot ja jännitys vähintään puolittui: nyt saimme jännittää yhdessä. Eetua kohti kävellessä katselin ympärilleni ja näin muitakin tuttuja kasvoja hymyilemässä (ja itkemässä) – tämä fiilis oli ihan sanoinkuvaamattoman ihana! Olin ihan itkun partaalla, mutta sain kyyneleet jotenkin ihmeen kaupalla pidäteltyä.
Koska ortodoksiperinteeseen kuuluu, että kädet liitetään yhteen vasta myöhemmin seremoniassa, emme saaneet pitää toisiamme vielä kädestä. Voi kuinka olisi tehnyt mieli napata toisen räpylä kiinni omaan!
Ortodoksivihkimisessä suoritetaan kihlaus heti ovien lähellä kirkon takaosassa, jossa saimme käteen myös palavat tuohukset. Kihlauksessa pappi toistaa erilaisia lauseita kolme kertaa ja laittaa sormukset hääparille oikeaan käteen. Kihlauksen jälkeen kävelimme keskelle kirkkoa ja vuorossa oli ehkä se odotetuin osuus, eli kysymykset. Toisin kuin luterilaisessa vihkimisessä sanotaan “tahdon”, ortodoksisen perinteen mukaan kysymys on hieman erilainen ja siihen vastataan “On, arvoisa Isä”.
Kun molemmat olivat vastanneet kysymyksiin myöntävästi, alkoi kenties ortodoksihäiden tunnetuin osuus, kruunajaiset. Saimme juoda kolme kertaa samasta maljasta (hyvin väkevää) viiniä. Bestmanit pitelivät ainakin 10 minuutin verran prameita kruunuja päidemme yläpuolella ja kävelimme koko sakki kolme kierrosta kirkon keskellä papin johdattamana. Onneksi harjoiteltiin laahuksen kantamista kaasojen kanssa 😄
Kruunajaisten jälkeen kävelimme papin johdolla kohti alttaria kirkon etuosaan, sammutimme tuohukset ja saimme vaihtaa ensimmäiset suukot avioparina. Tässä vaiheessa pahin jännitys oli onneksi jo haihtunut!
Koko toimitus kesti melko pitkään, n. 40 minuuttia. Toisaalta suurin osa vieraista ei ollut aikaisemmin ollut ortodoksihäissä, joten moni kertoikin jälkeen päin, ettei seremonia tuntunut niin pitkältä, kun ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu! Omalla kohdallani koko päivä hujahti niin nopeasti, etten muista kirkostakaan juuri mitään.
Vihkiminen oli omalla kohdallani (ja varmasti monella muullakin!) se päivän jännittävin osuus. Kaikin puolin vihkiminen sujui oikein onnistuneesti, en kompastunut eikä muutkaan kauhukuvat käyneet onneksi toteen 😄
Jos teillä on postaustoiveita häiden suhteen, niin niitä saa ehdottomasti esittää kommenttiboksissa tai vaikka IG:n puolella. Tulossa on postauksia ainakin morsiamen häätyylistä, ruuasta ja koristeluista. Ah, niin ihanaa fiilistellä häitä vielä kunnolla näin jälkikäteenkin!
Kiitos taas ihana Hilla Helsinki – nyt tämä morsian on valmiina hääpäivään! Hillasta löydät kasvohoitojen lisäksi myös mm. sokeroinnit, ripsien ja kulmien värjäykset + muotoilut ja hieronnat, jotka saattavat myös olla tarpeen ennen häitä.
Kutsujen lähettämistä ollaan vielä odoteltu, mutta toisaalta häänettisivujen olemassaolo mahdollistaa muutokset pikaisellakin aikataululla. Seuraavaksi pitäisi ehdottomasti päättää hotellit edelliseksi yöksi ja hääyöksi sekä tilata hääkakku ja iltapala. Asusteita, koristeita ja muuta pienempää sälää ehtii onneksi hankkimaan vielä lähempänäkin.
Minulla on ennestään 
Vielä täytyy odotella, että täydelliset hääkengät, huntu ja korut tulisivat vastaan käytettyinä. Jos ekologisten häiden suunnittelu kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan 
Itselleni Save the Date -kortit olivat ensimmäinen konkreettinen asia hääjärjestelyissä, jonka vuoksi halusin puuhastella niiden parissa ja toteuttaa ne perinteisenä paperisena versiona. Vieraatkin ovat selkeästi tykänneet – on ollut ihana bongailla näitä jääkaapin ovista tai hyllyjen päältä! Save the Date on toki näppärä, edullinen ja ekologinen lähettää myös sähköisenä, esim. Whatsapp-viestinä.
Hääpukuliikkeet Helsingissä (+ ekstrana Lahden hääpukuliike) ovat tasokkaita ja suosittelen käymään vaikka kaikissa – sovittelu on ihanaa kun vauhtiin pääsee eikä ainakaan jää harmittamaan, olisiko käymättä jääneessä liikkeessä ollutkin odottamassa se the puku.
Olo on todella huojentunut ja helpottunut, kun yksi isoimmista häihin liittyvistä päätöksistä on nyt tehty. En voisi olla valintaan tyytyväisempi! Miten maltan odottaa ensi vuoteen, että pääsen taas sujahtamaan tuohon upeaan pukuun?
Joitain isompia varauksia ollaan kuitenkin tehty ja saatu luotua vähän tukevampia raameja tulevalle hääpäivällemme. Onneksi varasimme juhlapaikan heti kihlauksen jälkeen vajaa vuosi sitten, sillä se oli jo silloin buukattuna täyteen koko kesälle kahden vuoden päähän (onneksemme toukokuinen lauantai oli vielä vapaana)!
Yksi asia on tässä vajaan vuoden aikana tullut selväksi – häiden järjestäminen käy melkein työstä! Mutta koska rakastan kaikenlaista suunnittelua ja listojen laatimista, on tämä myös ihanaa aikaa. Nyt täytyy vain yrittää nauttia tästä ajasta ja uskoa, että kaikki järjestyy aina lopulta parhain päin. Se jää sitten nähtäväksi, millainen Bridezilla minusta on kuoriutunut puolen vuoden päästä! 😉
Vaikka en olekaan se kaikista perinteisin morsian, päätyi sukkanauhaan silti jotain sinistä. Ensin halusin ehdottomasti suosikkiväriäni vaaleanpunaista, mutta jotenkin tuo vaaleansininen kapea pitsinauha vaan näytti kaikista upeimmalta yhdistettynä pieneen helmisydämeen.
