Häät

Meidän häät: vihkiminen ortodoksisin menoin

Kaikki postauksen kuvat: NXM Foto

Saimme vihdoin valmiit hääkuvat suuresta päivästämme, joten pääsen raapustelemaan hääaiheisia postauksia tänne blogin puolellekin! Ensimmäisenä ajattelin kirjoittaa vihkimisestä, josta onkin luonnollisesti hyvä aloittaa.

Ennen sitä kuitenkin vielä suurkiitos kuvaajillemme Nellille ja Maksimille (www.nxm.fi) sekä videokuvaajallemme Andrélle (www.andrerodriguezfilms.com) päivämme ikuistamisesta. Emme olisi voineet kuvaajiamme paremmin valita ja olemme mielettömän tyytyväisiä lopputuloksiin. Voin lämpimästi suositella molempia, saimme päivästä upeaakin upeampia muistoja! Joko olet muuten katsonut häävideomme? Kurkkaa se täältä.

Mennäänpäs sitten katsomaan erään helteisen heinäkuisen perjantain tunnelmia:

Uspenskin katedraali vihkipaikkana

Kuten ehkä joku jo kuvista tunnistaa, oli vihkikirkkonamme upea Uspenskin katedraali Helsingissä. Mieheni puolelta saimme tämän huikean mahdollisuuden mennä naimisiin ortodoksisin perintein kruunuineen ja tuohuksineen, joten tietysti tartuimme tilaisuuteen. Helsingin luterilaisiin vihkikirkkoihin on muuten aivan älytön määrä halukkaita pareja, minkä vuoksi vihkiajat ja -paikat jaetaan kesäisin arvonnalla. Uspenskin katedraalissa oli varsin hyvä puoli se, että saimme vihkimisen juuri sille päivälle ja kellonajalle kuin toivoimmekin – eikä tarvinnut arvonnoista välittää.

Kuten arvata saattaa, ennen vihkimistä jännitys oli aivan kamala! Sydän tykytti tuhatta ja sataa, kun odottelin ulkona ovien avautumista. Kun ovet aukesivat, näin ensimmäisenä suosikkityyppini hymyilevät kasvot ja jännitys vähintään puolittui: nyt saimme jännittää yhdessä. Eetua kohti kävellessä katselin ympärilleni ja näin muitakin tuttuja kasvoja hymyilemässä (ja itkemässä) – tämä fiilis oli ihan sanoinkuvaamattoman ihana! Olin ihan itkun partaalla, mutta sain kyyneleet jotenkin ihmeen kaupalla pidäteltyä.

Koska ortodoksiperinteeseen kuuluu, että kädet liitetään yhteen vasta myöhemmin seremoniassa, emme saaneet pitää toisiamme vielä kädestä. Voi kuinka olisi tehnyt mieli napata toisen räpylä kiinni omaan!

Ortodoksivihkimisessä suoritetaan kihlaus heti ovien lähellä kirkon takaosassa, jossa saimme käteen myös palavat tuohukset. Kihlauksessa pappi toistaa erilaisia lauseita kolme kertaa ja laittaa sormukset hääparille oikeaan käteen. Kihlauksen jälkeen kävelimme keskelle kirkkoa ja vuorossa oli ehkä se odotetuin osuus, eli kysymykset. Toisin kuin luterilaisessa vihkimisessä sanotaan “tahdon”, ortodoksisen perinteen mukaan kysymys on hieman erilainen ja siihen vastataan “On, arvoisa Isä”.

Kun molemmat olivat vastanneet kysymyksiin myöntävästi, alkoi kenties ortodoksihäiden tunnetuin osuus, kruunajaiset. Saimme juoda kolme kertaa samasta maljasta (hyvin väkevää) viiniä. Bestmanit pitelivät ainakin 10 minuutin verran prameita kruunuja päidemme yläpuolella ja kävelimme koko sakki kolme kierrosta kirkon keskellä papin johdattamana. Onneksi harjoiteltiin laahuksen kantamista kaasojen kanssa 😄


Kruunajaisten jälkeen kävelimme papin johdolla kohti alttaria kirkon etuosaan, sammutimme tuohukset ja saimme vaihtaa ensimmäiset suukot avioparina. Tässä vaiheessa pahin jännitys oli onneksi jo haihtunut!




Koko toimitus kesti melko pitkään, n. 40 minuuttia. Toisaalta suurin osa vieraista ei ollut aikaisemmin ollut ortodoksihäissä, joten moni kertoikin jälkeen päin, ettei seremonia tuntunut niin pitkältä, kun ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu! Omalla kohdallani koko päivä hujahti niin nopeasti, etten muista kirkostakaan juuri mitään.



Vihkiminen oli omalla kohdallani (ja varmasti monella muullakin!) se päivän jännittävin osuus. Kaikin puolin vihkiminen sujui oikein onnistuneesti, en kompastunut eikä muutkaan kauhukuvat käyneet onneksi toteen 😄

Jos teillä on postaustoiveita häiden suhteen, niin niitä saa ehdottomasti esittää kommenttiboksissa tai vaikka IG:n puolella. Tulossa on postauksia ainakin morsiamen häätyylistä, ruuasta ja koristeluista. Ah, niin ihanaa fiilistellä häitä vielä kunnolla näin jälkikäteenkin!

Saatat pitää myös näistä

Ei kommentteja

    Jätä kommentti