keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Montenegro my day

Otimme poikaystävän kanssa äkkilähdön superkauniiseen, vuoria ympäröivään Montenegroon. Asuimme pienessä ja rauhallisessa Morinjin kylässä Kotorin lahdella, jossa vesi on ihan smaragdin väristä. Halusin lomalla rentoutua kunnolla, jonka vuoksi postauksia ei hetkeen tipahdellut. Nyt kuitenkin pääsette seuraamaan yhtä päivääni Montengrossa my dayn -muodossa!

6:55 Herään kuumuuteen ja ikkunan välistä paistaviin auringon säteisiin. Ilmastointi hurisee täysillä, mutta makuuhuone ei viilene. Väärä asetus on vahingossa päällä. Koitan nukkua vielä hetken, mutta somen selailu vie voiton.

8:10 Nousen ylös ja alan hääräilemään keittiössä aamupalaa. Tein edellisenä iltana valmiiksi chiavanukasta, jonka kuorrutan vielä mangososeella ja tuoreella nektariinilla. Avaan läppärin ja alan valmistella tätä postausta samalla vanukasta lusikoiden.

8:50 Vaihdan bikinit päälle ja herätän poikaystävän. Äkkiä testaamaan hotellin uima-allas, joka tänään avataan ensimmäistä kertaa! Käymme uima-altaalla vain todetaksemme, että sitä täytetään vasta isolla paloletkulla. Aamu-uinti jääkin välistä.

9:45 Laitan hiukset kiinni, levitän aurinkorasvaa ja meikkaan hieman. Jo hieman päivettyneille kasvoille riittää kulmakynä ja neutraali huulipuna.

10:25 Lähdemme hotellilta kohti kylän ainoaa bussipysäkkiä, sillä tänään on vuorossa päiväreissu Unescon maailmanperintökohteeseen, Kotorin vanhaankaupunkiin. Matkalla toivotamme huomenet naapurin kanalaumalle ja kuudelle kissanpennulle.

10:45 Poikkeamme vielä hakemaan marketista vettä. Helle on tukala jo heti aamusta. Nappaamme bussia odotellessa vielä pari kuvaa houkuttelevasti kimaltavasta Adrianmerestä.

11:05 Hyppäämme Kotoriin vievään bussiin, joka huristelee serpentiiniteitä hurjaa kyytiä. Sisällä kiertää erikseen rahastaja, jolle maksamme 25 kilometrin matkasta 2 euroa.

11:50 Olemme perillä Kotorin vanhassa kaupungissa, jonka porteista ei autolla saa ajaa. Ihania pikkukatuja pelkästään käveltäväksi, täydellistä!

12:00 Nälkä alkaa olla kiljuva, joten pysähdymme tutkimaan parin ravintolan ruokalistaa. Vegaanin kannalta listat ovat säälittäviä. 10 minuuttia myöhemmin saan taas eteeni kasan ranskalaisia.

12:25 Ranskisten voimalla lähdemme kiipeämään kohti vuorella sijaitsevaa Kotorin linnoitusta. Jo ensimmäiset askeleet tuntuvat tuskallisilta - enää 1350 jäljellä!

12:55 Aurinko paahtaa korkealta, hiki virtaa ja reidet hapottuu. Pakko hengähtää hetki ja kerätä voimia vettä juoden.

13:10 Perillä! Maisemat ovat huikeat ja todellakin kaiken tuskan arvoiset. Ylhäältä saa ostettua Cokiksen paikallisen miehen kylmälaukusta. Räpsimme muutamia kuvia, mutta voimani ovat edelleen aika vähissä helteen ja rankan suorituksen jäljiltä.

13:30 Pohkeet tutisten lähdemme laskeutumaan samaa reittiä alas. Luojan kiitos tämä on helpompaa kuin ylös kiipeäminen.

14:00 Sormet tuntuvat hassuilta ja ovat paisuneet paksuiksi makkaroiksi. Nestehukka on tainnut yllättää, joten haemme kaupasta appelsiinilla maustettua mineraalivettä. Kumoan pullollisen jo heti kassalla.

14:20 Olo tuntuu pian paremmalta ja lähdemme metsästämään poikaystävälle uimahousuja. Sopivat löytyy ja vaeltaminen biitsille alkaa. Nyt äkkiä viileään mereen!

15:00 Pieni kaistale vapaata pikkukivirantaa löytyy ja pääsemme vihdoin vilvottelemaan hikisen kiipeämisen jäjiltä.

17:15 Palaamme takaisin ostarille ja tutkimme muutaman kaupan valikoimaa. Montenegro ei selvästikään ole shoppailijan paratiisi (tai edes ihan ok)..

18:00 Löydämme Happy Cown suositteleman ravintolan, jossa on pieni erillinen vegaanimenu. Tilaan pitsan, johon tulee vegaanista juustoa ja kasviksia.

18:15 Ruokaa odotellessa tuhma katukissa merkkaa reviirikseen tuolini vieressä olevan reppuni. Avulias tarjoilija tulee suihkepullon ja rätin kanssa apuun!

19:00 Jatkamme vanhankaupungin tutkimista ja löydämme hellyyttäviä kissanpentuja. Monet turistit onneksi ruokkivat näitä kissaparkoja. Myös meillä kulkee kissanraksuja repussa.

19:40 Palaamme takaisin bussiasemalle ja hyppäämme takaisin Morinjiin vievään bussiin. Ilmastointi ei toimi - matkasta tulee jälleen kerran hikinen.

20:15 Ihailemme bay-alueen korkeita vuoria ja turkoosia vettä hämärtyvässä illassa. Matkalla hotellille leikitämme kissanpentuja rapisevilla puunlehdillä ja maahan tippuneilla miniomenoilla. Kissanpennut harjoittelevat myös puuhun kiipeämistä.

20:30 Hotellin pihassa maukuu auton alla laiha kissa, jonka nimeämme Miina Maitonaamaksi. Miina tulee varovasti, mutta uteliaasti luoksemme. Kaadamme sille vettä, jota se lipittää ahneesti Pringles-purkin kannesta. Kissanruoka on jo loppu, mutta Miinalle kelpaa myös muutama sipsi.

21:10 Selaan puhelimesta päivän kuvasaldoa ja postaan kissakuvan Instagramiin. Syön iltapalaksi palan leipää ja nektariinin.

22:05 Menen viileän suihkun kautta sänkyyn. Sivelen vielä pohkeisiin magnesiumgeeliä - jospa se auttaisi seuraavan päivän lihaskipuun. Olen ihan poikki ja nukahdan nopeasti ilmastoinnin hurinaan ja poikaystävän silittelyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti