Monthly Archives:

heinäkuu 2018

Matkustus

Vegaanivinkit Montenegroon – näin selviät haastavassa kohteessa

Montenegro ei ole vegaanin matkakohde sieltä helpoimmasta päästä, sillä ruuan löytäminen saattaa olla ajoittain vaikeaa. Ruokaelämysten perässä Montenegroon on turha matkustaa, mutta sen sijaan sanoinkuvaamattoman kauniin luonnon ja kirkasvetisen Adrianmeren takia sinne kannattaa vegaaninkin suunnata. Vegaanina Montenegrossa selviää kyllä, jos osaa hieman valmistautua etukäteen ja tietää mitä odottaa.

Ruokakauppojen valikoima laahaa pahasti perässä

Tuoreita hedelmiä (etenkin iiisoja vesimeloneita) ja kasviksia myydään joka nurkalla, mutta siihen vegaanille sopiva ruoka viljatuotteiden lisäksi lähes tulkoon rajoittuukin. Jos et halua popsia välipalaksi pelkkiä hedelmiä, kannattaa ottaa Suomesta mukaan esim. raaka- tai proteiinipatukoita, keksejä jne. helppoa syötävää. Meidän hotellissamme oli oma keittiö, joten varustauduin soijamaidolla, puurohiutaleilla, vanukkailla, chiasiemenillä, proteiinijauheella, nuudeleilla, italianpatapussukoilla, karkeilla, patukoilla ja hedelmäsoseilla.

Tuoteselosteiden tutkiminen kaupoissa on hyvin hankalaa, sillä ne on kirjoitettu useimmiten ainoastaan montenegroksi ja venäjäksi. Kaupassa tuli siis välillä todella epätoivoinen olo. Ruokakauppojen valikoimista ei löytynyt esimerkiksi yhtään kasvipohjaisia jugurtteja (elin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni yli viikon ilman jugurttia!) ja kasvimaitoakin oli vaan paria eri laatua. Myöskään leivän päälle ei löytynyt vegaanista margariinia edes isommista kaupoista. Tofun tai muun proteiinipitoisen puuttumisesta ei tarvitse ehkä edes mainita. Hummusta kyllä bongasin yhdestä marketista!

Saisiko olla salaattia vai ranskalaisia?

Hintataso Montenegrossa on todella edullinen: alkuruuat 2-4 euroa, pääruuat 4-8 euroa ja juomat 1-3 euroa. Vakioruokaani ravintoloissa oli brushcetta, salaatti sekä ranskalaiset, joita tuli syötyä kyllästymiseen asti. Yhden kerran sain ihanaa valkosipulispagettia ensin varmistettuani, ettei se sisällä mitään eläinperäistä. Torch-nimisellä beach clubilla Budvassa sai listalta sandwichin muokattua vegaaniseksi, mutta se ei ollut mikään kummoinen makuelämys.

Happycowsta ei Montenegrossa ollut oikeastaan apua, sillä vegaaniravintoloita löytyi ainoastaan yksi pääkaupungista Podgoricasta, johon meillä ei ollut asiaa muuten kuin lentokentälle. Podgorican lentokentältä löytyi muuten herkullinen ja höyryävän tuore vegaaniseksi merkitty pinaattipiirakka departures-aulan ainoasta kahvilasta. Suosittelen nappaamaan sellaisen evääksi lentokoneeseen!

Budvan vanhassakaupungissa tuli ihan sattumalta vastaan pieni Vegan Bistro, josta napattiin tuorepuristettua mehua ja banaanijäätelöä. Listalta löytyi myös muita raakaherkkuja sekä sandwicheja. Sattumaa vai kohtaloa, olin juuri tätä ennen haaveillut ääneen, että olisipa ihana asua tällaisilla pikkukujilla, jos niiden varsilta löytyisi suloisia vegaanikahviloita! Toinen vegaaniruokaa tarjoileva paikka löytyi Kotorin vanhastakaupungista. Ombra-nimisen ravintolan listalla oli erillinen vegaanimenu, josta löytyi ainakin pitsaa vegaanijuustolla sekä pastaa. Tilasin pitsan ja se maistuikin varsin hyvältä kaikkien ranskalaisannosten jälkeen!



Tilaa lentokoneruoka etukäteen

Montenegroon (Istanbulin kautta) lentää Suomesta ainakin Turkish Airlines. Vegaaniruoka täytyy tilata vähintään 24 h ennen lähtöä lentoyhtiön omilta sivuilta koodilla VGML (strict vegan meal). Meillä oli yhteensä neljä lentoa, joista kolmella ruoka oli hyvää. Ensimmäisellä lennolla sain jopa oman vanukasjälkkärin ja margariinia leivän päälle, joten ruuasta lähti nälkä heittämällä! Onneksi olin varautunut myös omin eväin, sillä yhden lennon ruoka oli vetistä pinaattia, limaisia porkkanoita ja kuivaa sämpylää, yummy!

Eläinystävälle riittää nähtävää

Montenegon luonto on täynnä villieläimiä sekä esimerkiksi vapaana laiduntavia lehmiä. Kannattaakin esim. vuoristoteillä ajaessa pysähtyä eläimiä ihastelemaan, sillä niiden kohtaamiselta tuskin voi välttyä! Meitä vastaan tuli muun muassa vuohia, lampaita, hevosia, lehmiä, kanoja, haukkoja, liskoja, lepakoita, sammakoita ja jättikokoisia heinäsirkkoja. Saatoin hieman liikuttua kun näin, miten vasikka sai rauhassa laiduntaa yhdessä emonsa kanssa.

Nähtiin vuoristossa ajellessa myös aika omituinen tilanne. Eräällä levähdyspaikalla käyskenteli varmaan kymmenen vuohta ja pieni pennulta näyttävä koira. Käännettiin auto seuraavassa risteyksessä ja ajettiin takaisin levähdyspaikalle ihmettelemään. Koira olisi kovasti halunnut tulla luoksemme, mutta samalla mietti että “hitto, mullahan on toi lauma paimennettavana!” ja kirmasi takaisin vuohien perään, jotka painelivat jo metsään meitä piiloon. Jäi edelleen vähän epäselväksi, että olivatko nuo vuohet villejä ja koira oli vaan lyöttäytynyt niiden jengiin vai oliko se tarkoituksella niitä paimentamassa! Mitä veikaatte?


Montenegron kissat tarvitsevat apua

Kulkukoiria näimme vain muutamia, mutta kulkukissoja sitten niidenkin edestä. Erityisesti vanhoissakaupungeissa, kuten Kotorissa ja Budvassa kissaraukkoja tuli vastaan mielettömät määrät. Vegaanina tunsin melkeinpä velvollisuudeksi ruokkia noita laihaksi riutuneita reppanoita. Monet olivat myös selkeästi eläinlääkärikäynnin tarpeessa vuotavine silmineen ja kutisevine turkkeineen. Naapurissamme asui kuusi ihanaa kissanpentua, joita kävimme joka ilta syöttämässä ja leikittämässä. Kyynel tulee väkisinkin silmään, kun miettii näiden pentujen tulevaisuutta.

Kokonaisuudessaan Montenegro on siis vegaanille aika haastava kohde, mutta hyvin siellä loman ajan kuitenkin pärjää. Ajoittain tunsin kuitenkin pientä ahdistusta ja epätoivoa siitä, kuinka perässä Montenegron kaltaiset maat veganismissa tulevatkaan. Omasta vegaanikuplasta poistuminen on toisaalta taas silmiä avaava kokemus ja motivoi tekemään entistä enemmän töitä eläinten ja planeetan hyvinvoinnin eteen.

Matkustus

Montenegro my day

Otimme poikaystävän kanssa äkkilähdön superkauniiseen, vuoria ympäröivään Montenegroon. Asuimme pienessä ja rauhallisessa Morinjin kylässä Kotorin lahdella, jossa vesi on ihan smaragdin väristä. Halusin lomalla rentoutua kunnolla, jonka vuoksi postauksia ei hetkeen tipahdellut. Nyt kuitenkin pääsette seuraamaan yhtä päivääni Montengrossa my dayn -muodossa!

6:55 Herään kuumuuteen ja ikkunan välistä paistaviin auringon säteisiin. Ilmastointi hurisee täysillä, mutta makuuhuone ei viilene. Väärä asetus on vahingossa päällä. Koitan nukkua vielä hetken, mutta somen selailu vie voiton.

8:10 Nousen ylös ja alan hääräilemään keittiössä aamupalaa. Tein edellisenä iltana valmiiksi chiavanukasta, jonka kuorrutan vielä mangososeella ja tuoreella nektariinilla. Avaan läppärin ja alan valmistella tätä postausta samalla vanukasta lusikoiden.

8:50 Vaihdan bikinit päälle ja herätän poikaystävän. Äkkiä testaamaan hotellin uima-allas, joka tänään avataan ensimmäistä kertaa! Käymme uima-altaalla vain todetaksemme, että sitä täytetään vasta isolla paloletkulla. Aamu-uinti jääkin välistä.

9:45 Laitan hiukset kiinni, levitän aurinkorasvaa ja meikkaan hieman. Jo hieman päivettyneille kasvoille riittää kulmakynä ja neutraali huulipuna.


10:25 Lähdemme hotellilta kohti kylän ainoaa bussipysäkkiä, sillä tänään on vuorossa päiväreissu Unescon maailmanperintökohteeseen, Kotorin vanhaankaupunkiin. Matkalla toivotamme huomenet naapurin kanalaumalle ja kuudelle kissanpennulle.


10:45 Poikkeamme vielä hakemaan marketista vettä. Helle on tukala jo heti aamusta. Nappaamme bussia odotellessa vielä pari kuvaa houkuttelevasti kimaltavasta Adrianmerestä.


11:05 Hyppäämme Kotoriin vievään bussiin, joka huristelee serpentiiniteitä hurjaa kyytiä. Sisällä kiertää erikseen rahastaja, jolle maksamme 25 kilometrin matkasta 2 euroa.

11:50 Olemme perillä Kotorin vanhassa kaupungissa, jonka porteista ei autolla saa ajaa. Ihania pikkukatuja pelkästään käveltäväksi, täydellistä!

12:00 Nälkä alkaa olla kiljuva, joten pysähdymme tutkimaan parin ravintolan ruokalistaa. Vegaanin kannalta listat ovat säälittäviä. 10 minuuttia myöhemmin saan taas eteeni kasan ranskalaisia.

12:25 Ranskisten voimalla lähdemme kiipeämään kohti vuorella sijaitsevaa Kotorin linnoitusta. Jo ensimmäiset askeleet tuntuvat tuskallisilta – enää 1350 jäljellä!

12:55 Aurinko paahtaa korkealta, hiki virtaa ja reidet hapottuu. Pakko hengähtää hetki ja kerätä voimia vettä juoden.

13:10 Perillä! Maisemat ovat huikeat ja todellakin kaiken tuskan arvoiset. Ylhäältä saa ostettua Cokiksen paikallisen miehen kylmälaukusta. Räpsimme muutamia kuvia, mutta voimani ovat edelleen aika vähissä helteen ja rankan suorituksen jäljiltä.


13:30 Pohkeet tutisten lähdemme laskeutumaan samaa reittiä alas. Luojan kiitos tämä on helpompaa kuin ylös kiipeäminen.

14:00 Sormet tuntuvat hassuilta ja ovat paisuneet paksuiksi makkaroiksi. Nestehukka on tainnut yllättää, joten haemme kaupasta appelsiinilla maustettua mineraalivettä. Kumoan pullollisen jo heti kassalla.

14:20 Olo tuntuu pian paremmalta ja lähdemme metsästämään poikaystävälle uimahousuja. Sopivat löytyy ja vaeltaminen biitsille alkaa. Nyt äkkiä viileään mereen!

15:00 Pieni kaistale vapaata pikkukivirantaa löytyy ja pääsemme vihdoin vilvottelemaan hikisen kiipeämisen jäjiltä.

17:15 Palaamme takaisin ostarille ja tutkimme muutaman kaupan valikoimaa. Montenegro ei selvästikään ole shoppailijan paratiisi (tai edes ihan ok)..

18:00 Löydämme Happy Cown suositteleman ravintolan, jossa on pieni erillinen vegaanimenu. Tilaan pitsan, johon tulee vegaanista juustoa ja kasviksia.

18:15 Ruokaa odotellessa tuhma katukissa merkkaa reviirikseen tuolini vieressä olevan reppuni. Avulias tarjoilija tulee suihkepullon ja rätin kanssa apuun!

19:00 Jatkamme vanhankaupungin tutkimista ja löydämme hellyyttäviä kissanpentuja. Monet turistit onneksi ruokkivat näitä kissaparkoja. Myös meillä kulkee kissanraksuja repussa.

19:40 Palaamme takaisin bussiasemalle ja hyppäämme takaisin Morinjiin vievään bussiin. Ilmastointi ei toimi – matkasta tulee jälleen kerran hikinen.

20:15 Ihailemme bay-alueen korkeita vuoria ja turkoosia vettä hämärtyvässä illassa. Matkalla hotellille leikitämme kissanpentuja rapisevilla puunlehdillä ja maahan tippuneilla miniomenoilla. Kissanpennut harjoittelevat myös puuhun kiipeämistä.

20:30 Hotellin pihassa maukuu auton alla laiha kissa, jonka nimeämme Miina Maitonaamaksi. Miina tulee varovasti, mutta uteliaasti luoksemme. Kaadamme sille vettä, jota se lipittää ahneesti Pringles-purkin kannesta. Kissanruoka on jo loppu, mutta Miinalle kelpaa myös muutama sipsi.

21:10 Selaan puhelimesta päivän kuvasaldoa ja postaan kissakuvan Instagramiin. Syön iltapalaksi palan leipää ja nektariinin.

22:05 Menen viileän suihkun kautta sänkyyn. Sivelen vielä pohkeisiin magnesiumgeeliä – jospa se auttaisi seuraavan päivän lihaskipuun. Olen ihan poikki ja nukahdan nopeasti ilmastoinnin hurinaan ja poikaystävän silittelyyn.

Ruoka

Kalattomat puikot ja itse tehty sitruunamajoneesi

Uudet perunat ovat juuri parhaimmillaan, joten niitä on tullut keiteltyä ahkeraan viime aikoina. Perunoiden kaveriksi sopii hyvin vegaaninen versio kalapuikoista eli tofusta valmistuvat kalattomat puikot. Näitä onkin ollut aika ikävä, sillä lapsuudessa kalapuikot olivat suosikkiruokaani erityisesti koulussa. Tofupuikot ovat päältä rapeita sekä sisältä pehmeitä ja muistuttavat yllättävän paljon kalapuikkoja. Niiden dippailuun sopii hyvin myös helposti valmistuva sitruunamajoneesi.

Vegaaniset kalapuikot ja sitruunamajoneesi

Paketti (250 g) maustamatonta kiinteää tofua
2 rkl soijakastiketta
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sitruunamehua
Ripaus sitruunapippuria
1 dl kaurakermaa
1 dl korppujauhoja
Ripaus suolaa
Öljyä paistamiseen

1. Kuivaa tofusta ylimääräinen neste talouspaperilla. Leikkaa tofu kalapuikon muotoisiksi pitkiksi paloiksi.
2. Valmista marinadi yhdistämällä soijakastike, etikka, sitruunamehu ja sitruunapippuri. Levitä marinadi tofupalojen päälle ja anna maustua ainakin hetken aikaa jääkaapissa.
3. Kasta tofupalat kaurakermassa ja pyörittele sen jälkeen suolalla maustetuissa korppujauhoissa.
4. Paista rapeiksi runsaassa öljyssä.

Majoneesi onnistui helposti tällä ohjeella, mutta lisäsin hieman öljyn määrää paksumman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Majoneesiin sekoitin vielä 2 rkl sitruunamehua, jotta siitä tuli erityisesti “kalalle” sopiva lisuke.

Kauneus

5 kesän must-have kosmetiikkatuotetta

Kesäisin kauniiksi päivettyvä iho ei välttämättä kaipaa paljoakaan meikkiä, mutta huolenpitoa kylläkin. Listasin viisi itseni hyväksi kokemaa tuotetta, jotka ovat tarpeen etenkin kesällä.

1. Sóley Nærð Soothing Tonic Splash -kasvovesi

Kesäisin ihoni ei kaipaa kosteusvoidetta, mutta kasvovedellä sen sijaan tulee lotrattua aamuin illoin. Uusin suosikkini on islantilaista luonnonkosmetiikkaa valmistava Sóley, jonka kasvovesi kosteuttaa ja puhdistaa todella tehokkaasti. Suihkuttelen tätä kasvoille useamman kerroksen ja annan sen kuivua itsestään. Iholleni tyypillinen pintakuivuus on kadonnut ihan täysin otettuani kasvoveden mukaan ihonhoitorutiiniin. Tuote toimii mukavana raikastuksena myös vaikkapa rannalla makoillessa. Pullo on aika hintava, mutta todellakin joka euron arvoinen. Sóleyn kasvoveden voi ostaa esimerkiksi Joliesta*.

2. Urban Decay De-Slick Mattifying Powder

Urban Decay lähetti mulle testiin kassillisen ihania tuotteita, joista yksi oli väritön De-Slick Mattifying kivipuuteri. Kesällä iho kiiltelee herkemmin, joten tämä puuteri on pelastus, kun haluaa ylläpitää mattapintaista lookkia. Tuotteessa parasta on se, ettei se kasaannu iholle, vaan on ihanan kevyt ja huomaamaton. Puuterin sisältämä antiseptinen teepuuöljy myös rauhoittaa ja puhdistaa ihoa. Puuteri löytyy täältä*.

3. Biosolis Melt-in aurinkovoide

Aurinkovoide on kenties kesän tärkein kosmetiikkatuote, sillä palamisen seuraukset eivät ole sieltä mukavimmasta päästä. Oma suosikkini vegaanisista luonnonkosmetiikan vaihtoehdoista on Biosoliksen Melt-in, joka levittyy tasaisesti eikä muiden fysikaalisten voiteiden tapaan jätä ihoa valkoiseksi. En ole koskaan palanut Biosolista käyttäessäni, joten olen todennut sen tehokkaaksi ja turvalliseksi aurinkosuojaksi. Kemiallisten aurinkovoiteiden (yleisimmät marketeissa myytävät merkit) turvallisuudesta on ollut paljon keskustelua, joten itse valitsen ehdottomasti fysikaalisen suojan luonnonkosmetiikasta. Biosolista voi ostaa täältä*.

4. Urban Decay Eyeshadow Primer Potion

Samassa Urban Decayn lähetyksessä oli myöskin luomivärin pohjustukseen tarkoitettu Eyeshadow Primer Potion. En yleensä saa luomiväriä pysymään paikoillaan muutamaa tuntia kauempaa varsinkaan kesällä, joten mielenkiinnolla testasin tätä primeria. Pohjustin aamulla luomet tällä tuotteella ja laitoin luomivärit normaalisti. Lähdin koko päiväksi polttareihin ja tietysti myöhään meni. Seuraavana aamuna kurkkasin peiliin ja luomivärit olivat edelleen paikallaan. Ja mainittakoon vielä, että olin nukkunut koko yön unimaski silmillä… Ihan täydellinen tuote! Löydät sen edullisesti Kicksistä*.

5. Weleda Sun Edelweiss After Sun Lotion

Auringossa oleskelun jälkeen iholle kannattaa levittää viilentävää after sun -voidetta. Sain Hyvinvoinnin Tavaratalosta testiin Weledan Edelweiss after sunin, joka elvyttää ihoa auringon jäljiltä. Voiteessa on kevyt mutta kosteuttava koostumus, joten sitä on miellyttävä levittää punoittavallekin iholle. Voiteen viilentävä vaikutus on maltillinen, mutta sitä voi halutessaan tehostaa säilyttämällä pakkausta viileässä. Tehoaineet aloe vera ja alppiruusu-uute rauhoittavat ja suojaavat ihoa auringonoton haittavaikutuksilta. Tuotteen löydät täältä*.

Mitkä on teidän lempparituotteet erityisesti kesäisin?

Kahvilat ja ravintolat

Sadepäivä Soul Bowl Cafessa

Näköjään Suomen kesä tarjoaa heti parastaan (lue sadetta), kun minä jään lomille. Onneksi sateinen sää ei haittaa, sillä vietän mieluusti aikaa ikkunan takana sadepisaroita tuijotellen ja hyvää kirjaa lueskellen. Meillä on kyllä myös kivoja lomasuunnitelmia, joten kotosalla ei sentään tarvitse koko heinäkuuta viettää 😉

Tänään kuitenkin uhmasimme sadetta ja teimme ensimmäisen kesälomaretkemme Keravalle, tarkemmin ottaen Soul Bowl -kahvilaan. Nanna Karalahden pitämässä Soul Bowlissa tarjotaan terveellisiä herkkuja, kuten salaatteja, smoothie bowleja ja raakakakkuja, joista useimmat sopivat vegaaneillekin, nam!

Soul Bowl sijaitsee tunnelmallisessa Keravan kartanossa ja toisin kuin ehkä muut pienempien paikkojen kesäkahvilat, Soul Bowl on ihanan raikas ja trendikäs! Pihassa on myös iso terassi, johon aurinkoisella säällä voi herkkulautasensa kanssa asettua. Tänään istuskelimme tyytyväisenä sisätiloissa raakakakkua, kahvia ja inkiväärishotteja nautiskellen.





Kartanon pihalla odotti myös iloinen yllätys tällaiselle eläinhullulle – lampaita, kanoja ja pupuja. Lampaiden paijailu on ihanan rentouttavaa puuha. Paikassa pääsi kunnon maalaistunnelmaan, eikä tarvinnut edes kovin kauas Helsingistä ajaa. Soul Bowl on kokonaisuudessaan todellakin pienen roadtripin arvoinen kesäkohde! ♥

Soul Bowl Cafe, Kivisillantie 12, Kerava