Montenegro ei ole vegaanin matkakohde sieltä helpoimmasta päästä, sillä ruuan löytäminen saattaa olla ajoittain vaikeaa. Ruokaelämysten perässä Montenegroon on turha matkustaa, mutta sen sijaan sanoinkuvaamattoman kauniin luonnon ja kirkasvetisen Adrianmeren takia sinne kannattaa vegaaninkin suunnata. Vegaanina Montenegrossa selviää kyllä, jos osaa hieman valmistautua etukäteen ja tietää mitä odottaa.
Ruokakauppojen valikoima laahaa pahasti perässä
Tuoreita hedelmiä (etenkin iiisoja vesimeloneita) ja kasviksia myydään joka nurkalla, mutta siihen vegaanille sopiva ruoka viljatuotteiden lisäksi lähes tulkoon rajoittuukin. Jos et halua popsia välipalaksi pelkkiä hedelmiä, kannattaa ottaa Suomesta mukaan esim. raaka- tai proteiinipatukoita, keksejä jne. helppoa syötävää. Meidän hotellissamme oli oma keittiö, joten varustauduin soijamaidolla, puurohiutaleilla, vanukkailla, chiasiemenillä, proteiinijauheella, nuudeleilla, italianpatapussukoilla, karkeilla, patukoilla ja hedelmäsoseilla.
Tuoteselosteiden tutkiminen kaupoissa on hyvin hankalaa, sillä ne on kirjoitettu useimmiten ainoastaan montenegroksi ja venäjäksi. Kaupassa tuli siis välillä todella epätoivoinen olo. Ruokakauppojen valikoimista ei löytynyt esimerkiksi yhtään kasvipohjaisia jugurtteja (elin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni yli viikon ilman jugurttia!) ja kasvimaitoakin oli vaan paria eri laatua. Myöskään leivän päälle ei löytynyt vegaanista margariinia edes isommista kaupoista. Tofun tai muun proteiinipitoisen puuttumisesta ei tarvitse ehkä edes mainita. Hummusta kyllä bongasin yhdestä marketista!
Saisiko olla salaattia vai ranskalaisia?
Hintataso Montenegrossa on todella edullinen: alkuruuat 2-4 euroa, pääruuat 4-8 euroa ja juomat 1-3 euroa. Vakioruokaani ravintoloissa oli brushcetta, salaatti sekä ranskalaiset, joita tuli syötyä kyllästymiseen asti. Yhden kerran sain ihanaa valkosipulispagettia ensin varmistettuani, ettei se sisällä mitään eläinperäistä. Torch-nimisellä beach clubilla Budvassa sai listalta sandwichin muokattua vegaaniseksi, mutta se ei ollut mikään kummoinen makuelämys.
Happycowsta ei Montenegrossa ollut oikeastaan apua, sillä vegaaniravintoloita löytyi ainoastaan yksi pääkaupungista Podgoricasta, johon meillä ei ollut asiaa muuten kuin lentokentälle. Podgorican lentokentältä löytyi muuten herkullinen ja höyryävän tuore vegaaniseksi merkitty pinaattipiirakka departures-aulan ainoasta kahvilasta. Suosittelen nappaamaan sellaisen evääksi lentokoneeseen!
Budvan vanhassakaupungissa tuli ihan sattumalta vastaan pieni Vegan Bistro, josta napattiin tuorepuristettua mehua ja banaanijäätelöä. Listalta löytyi myös muita raakaherkkuja sekä sandwicheja. Sattumaa vai kohtaloa, olin juuri tätä ennen haaveillut ääneen, että olisipa ihana asua tällaisilla pikkukujilla, jos niiden varsilta löytyisi suloisia vegaanikahviloita! Toinen vegaaniruokaa tarjoileva paikka löytyi Kotorin vanhastakaupungista. Ombra-nimisen ravintolan listalla oli erillinen vegaanimenu, josta löytyi ainakin pitsaa vegaanijuustolla sekä pastaa. Tilasin pitsan ja se maistuikin varsin hyvältä kaikkien ranskalaisannosten jälkeen!
Tilaa lentokoneruoka etukäteen
Montenegroon (Istanbulin kautta) lentää Suomesta ainakin Turkish Airlines. Vegaaniruoka täytyy tilata vähintään 24 h ennen lähtöä lentoyhtiön omilta sivuilta koodilla VGML (strict vegan meal). Meillä oli yhteensä neljä lentoa, joista kolmella ruoka oli hyvää. Ensimmäisellä lennolla sain jopa oman vanukasjälkkärin ja margariinia leivän päälle, joten ruuasta lähti nälkä heittämällä! Onneksi olin varautunut myös omin eväin, sillä yhden lennon ruoka oli vetistä pinaattia, limaisia porkkanoita ja kuivaa sämpylää, yummy!
Eläinystävälle riittää nähtävää
Montenegon luonto on täynnä villieläimiä sekä esimerkiksi vapaana laiduntavia lehmiä. Kannattaakin esim. vuoristoteillä ajaessa pysähtyä eläimiä ihastelemaan, sillä niiden kohtaamiselta tuskin voi välttyä! Meitä vastaan tuli muun muassa vuohia, lampaita, hevosia, lehmiä, kanoja, haukkoja, liskoja, lepakoita, sammakoita ja jättikokoisia heinäsirkkoja. Saatoin hieman liikuttua kun näin, miten vasikka sai rauhassa laiduntaa yhdessä emonsa kanssa.
Nähtiin vuoristossa ajellessa myös aika omituinen tilanne. Eräällä levähdyspaikalla käyskenteli varmaan kymmenen vuohta ja pieni pennulta näyttävä koira. Käännettiin auto seuraavassa risteyksessä ja ajettiin takaisin levähdyspaikalle ihmettelemään. Koira olisi kovasti halunnut tulla luoksemme, mutta samalla mietti että “hitto, mullahan on toi lauma paimennettavana!” ja kirmasi takaisin vuohien perään, jotka painelivat jo metsään meitä piiloon. Jäi edelleen vähän epäselväksi, että olivatko nuo vuohet villejä ja koira oli vaan lyöttäytynyt niiden jengiin vai oliko se tarkoituksella niitä paimentamassa! Mitä veikaatte?
Montenegron kissat tarvitsevat apua
Kulkukoiria näimme vain muutamia, mutta kulkukissoja sitten niidenkin edestä. Erityisesti vanhoissakaupungeissa, kuten Kotorissa ja Budvassa kissaraukkoja tuli vastaan mielettömät määrät. Vegaanina tunsin melkeinpä velvollisuudeksi ruokkia noita laihaksi riutuneita reppanoita. Monet olivat myös selkeästi eläinlääkärikäynnin tarpeessa vuotavine silmineen ja kutisevine turkkeineen. Naapurissamme asui kuusi ihanaa kissanpentua, joita kävimme joka ilta syöttämässä ja leikittämässä. Kyynel tulee väkisinkin silmään, kun miettii näiden pentujen tulevaisuutta.
Kokonaisuudessaan Montenegro on siis vegaanille aika haastava kohde, mutta hyvin siellä loman ajan kuitenkin pärjää. Ajoittain tunsin kuitenkin pientä ahdistusta ja epätoivoa siitä, kuinka perässä Montenegron kaltaiset maat veganismissa tulevatkaan. Omasta vegaanikuplasta poistuminen on toisaalta taas silmiä avaava kokemus ja motivoi tekemään entistä enemmän töitä eläinten ja planeetan hyvinvoinnin eteen.
